Mökkeilemme upean Saaristomeren sylissä, mutta harvoin tulee lähdettyä omalta mökiltä minnekään. Tänä juhannuksena kuitenkin suuntasimme tuulta uhmaten Björköön. Lienee tarpeen vähän selventää minne, sillä Suomessa on useampia Björkö-nimisiä paikkoja. Suuntasimme siis ulkosaaristoon, Nötön, Aspön ja Jurmon lähellä olevaan, kirkasvetisestä sisäjärvestään ja luonnonsatamastaan tunnettuun paratiisisaareen. Osa saaresta kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon.
Saaren luonto sekä sympaattinen Café Björkö lumosivat minut täysin. Niityt, satumetsä, luonnonkukat, silokalliot, tyrskyävä meri, kimalteleva järvi. Vanhaa kunnioittaen kauniiksi kunnostettu kantatila poneineen ja kanoineen. Historian havinaa ja luonnonkauneutta, siinä on minulle sopiva retkiresepti.
Café Björkö on palvellut saarella vierailevia vuodesta 2020 alkaen. Kahvilan perusti Södergrannasin kantatilan kunnostanut nuoripari, joka sittemmin on palkittu kulttuuriympäristön vaalimisesta. Kahvilassa voi nauttia kotitekoisia herkkuja ja tutustua saaren historiaan. Pieni puoti ja museo sekä pihapiiri poneineen ja kanoineen täydentävät soman kokonaisuuden. Tästä ihanuudesta pääsee nauttimaan saapumalla saarelle paitsi omalla veneellä myös yhteysaluksella.
Björkön luonnonsatama Byviken tarjoaa veneilijöille suojaisan poukaman, vaikka aava meri ympärillä velloisikin. Sataman läheisyydessä on Pidä Saaristo Siistinä ry:n ylläpitämät huussi, roskikset ja septityhjennyspiste. Metsähallitus puolestaan ylläpitää nuotiopaikkaa ja luontopolkua. Kahvilalle ja yhteysaluslaiturille on Byvikenistä noin kilometrin mittainen kävelymatka kauniin satumetsän ja niittyjen poikki. Matkalla voi myös bongailla hauskoja kivikasvoja.
Noin 2,3 kilometrin mittainen luontopolku kiertää saaren sisäjärven Insjönin. Reitti on suunniteltu ketteräjalkaisille. Itse en enää tähän kastiin kuulu, mutta jotenkin onnistuin polun kiertämään ilman nilkkaralleja. Kierros oli joka tapauksessa vaivan arvoinen, sillä maisemat olivat upeat.
Jos luontopolku vaikutti paikoitellen vähän vaaralliselta, todellista vaaran tuntua saimme kotimatkalla. Tuuli toi jo tullessa epämukavaa töyssytystä, mutta kotimatkalle ei olisi entisestään yltyneessä tuulessa kannattanut ehkä lähteä ollenkaan. Muita veneilijöitä ei meidän lisäksemme ollut liikkeellä. Ehjinä ja kuivina kuitenkin takaisin mökille päästiin. Ja näyttipä joku huimapää niistäkin tuulista nauttineen ja ottaneen ilon irti.
Marika Timonen 