”Terveisiä Norjasta. Terveisiä vuonolta. Tasamaiden orjasta, täällä näyttää…” ei sitten yhtään huonolta, vaikka Juicen kappaleessa niin laulellaankin. Norjasta on tullut suosikkilomakohteeni upeiden vuoristomaisemien, vuonojen ja silmiä hivelevän kauniin luonnon ansiosta. Aiemmin olemme lomailleet Keski- ja Pohjois-Norjassa ja tänä vuonna matkasimme Osloon ja Lillehammeriin. Aivan yhtä kaltevaa Oslon ja Lillehammerin seudulla ei ole kuin muualla Norjassa, mutta hienoja paikkoja näimme nytkin.
Reittimme kulki Turusta Västeråsin ja Örebron kautta ensin Osloon. Oslosta matka jatkui Lillehammeriin, josta paluumatkalla ajoimme Falunin, Gävlen, Uppsalan ja Kapellskärin kautta. Kilometrejä kertyi yhteensä noin 1480. Ja kuvia reipas tuhat 😀 Kuvaähkyn välttämiseksi teenkin oman postauksen Ruotsista, joka yllätti varsin positiivisesti. Tosin eipä siltä kuvaähkyltä taideta nytkään välttyä…
Päivä Oslossa
Osloon meille sattui pilvinen ja viileä päivä ajoittaisine sadekuuroineen, mutta se ei suuremmin haitannut. Päivi meni museoissa kierrellen ja pienellä vuonoristeilyllä fiilistellen. Museoita Oslossa onkin melkoinen määrä. Kävimme norjalaisista tutkimusmatkailijoista kertovassa Framissa, merenkulkumuseossa ja Munch-museossa. Vielä muutama vuosi takaperin meitä ei olisi museot juurikaan kiinnostaneet. Selvää museoitumista on siis havaittavissa myöhempään keski-ikään siirtymisen lisäksi 😀
Fram-museossa pääsee kurkistamaan kahteen eri tutkimuslaivaan ja kokemaan, miltä myrskyssä seilaaminen kuulostaa. Museossa on valtavasti tietoa tutkimusretkistä, joten jos aihe kiinnostaa, aikaa kannata varata reilusti. Ruuhkaankin kannattaa varautua, sillä tämä museo vaikutti vetävän turisteja. Viereisessä merenkulkumuseossa oli paljon rauhallisempaa. Aivan näiden kahden museon vieressä on myös merenkulkuaiheinen Kon-Tiki museo, joka jäi meiltä tällä kertaa tutkimatta.
Framista suuntasimme Oslon kaupungintalon kulmille ja hyppäsimme sen edustalta pienen purjepaatin kyytiin. Kaksituntisen vuonoajelun aikana nähtiin muun muassa Akershusin linna, oopperatalo, Munch-museo sekä somia mökkikyläsaaria ja uimakoppeja mereltä käsin.
Vuonoajelulta tullessa olikin jo nälkä. Pipervikan satama-alueella ruokapaikkoja oli useampia, joista valita. Täältä sitten suuntasimme kävellen Oslon kuninkaalliselle linnalle. Sisätiloihin tutustumiseen energia ei kuitenkaan tällä kertaa riittänyt.
Oslo-retki jatkui autolla. Siirtyminen konserttitalon parkkihallilta Munch-museon liepeille oli jossain määrin hermoja riipivä. Navigaattori oli hämmennyksissä ja sekaisin tunneleiden vuoksi. Pääsimme kuitenkin mukavassa iltapäiväruuhkassa lähelle määränpäätämme ja jollain onnenkantamoisella osuimme yhteen parkkihalliin, jota Google Maps ei vielä tunnistanut.
Vaikka taide ei kiinnostaisikaan, suosittelen ehdottomasti Munch-museossa vierailemista, ihan jo erikoisen rakennuksen itsensä vuoksi. Museorakennuksen ylimmistä kerroksista on myös hienot näkymät kaupunkiin sekä viereiseen oopperataloon. Varsin erikoinen sekin. Museon ympärille on lisäksi rakentunut ”Norjan Venetsia”.
Munch-museon valtavaa taidekokoelmaa ihmeteltyämme olimme jo aika puhki ja valmiita palaamaan hotellille. Matkalla poikkesimme kuitenkin vielä Vigelandin puistossa. Munch-museon ohella uskomaton kohde sekin.
Hotellimme Voksenåsen sijaitsi Holmenkollenilla, joten upea mäkihyppytorni oli ihan matkan varrella. Vaikutuksen tekivät myös mäen rappusissa juosseet kuntoilijat. En enää ihmettele norjalaisten ylivoimaa hiihdossa, jos tavallisetkin norjalaiset pitävät kuntoaan yllä moisissa mäkitreeneissä!
Voksenåsen hotelli on Norjan valtion kiitokseksi sodan aikaisesta avusta Ruotsin valtiolle lahjoittama. Vuonna 1960 valmistuneessa hotellissa alkoi jo ajan patina näkyä ja sijaintikin oli kaupunkiin nähden syrjäinen, mutta maastoon sulautuva viherkattoinen rakennus lienee arkkitehtuurista kiinnostuneille nähtävyys. Hotellin läheisyydestä kulkee normaalisti juna kaupunkiin, mutta nyt raiteilla tehtiin parannustöitä ja junayhteys oli poikki.
Kistefos ja Lillehammer
Taidetta, museoita, erikoisia rakennuksia ja mäkihyppytorneja sisältyi myös Lillehammerin päivään. Matkalla Lillehammeriin koukkasimme Kistefos-museon kautta. Nykytaiteesta emme kumpikaan ymmärrä hölkäsenpöläystä, mutta museon erikoinen muoto houkutteli meidät paikalle. Ja olihan tämä jännästi vanhaa sellu/paperitehdasmiljöötä nykytaiteeseen yhdistävä kokonaisuus näkemisen arvoinen.
Paljon nähtävää oli Lillehammerissakin Olympia puiston lisäksi. Holmenkollenin mäelle Lillehammerin mäki tosin ei vetänyt vertoja.
Maihaugenin ulkoilmamuseossa esitellään norjalaista maaseudun ja kaupungin kotielämää 1400-luvulta nykypäivään. Noin kolmen tunnin ajamisen jälkeen meille olisi siinä helteessä riittänyt vähän vähempikin määrä katseltavaa, mutta kaikkinensa vallan hieno nähtävyys.
Lillehammerin keskustakin kävelykatuineen ja solisevine puroineen oli varsin sympaattinen.
Yöpaikkamme Aksjemøllen oli soma boutique-hotelli aivan keskustassa. Missään aiemmin en ole päässyt hienompaan miljööseen hotelliaamupalaa nauttimaan kuin tässä hotellissa, jonka vieressä virtaava puro tuo ihan oman tunnelmansa syömiseen.
Lillehammerista matkamme jatkui siis Ruotsin Faluniin, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Kaikkinensa voin todeta, että Norja ei pettänyt tälläkään kertaa, vaikka maisemat eivät aivan yhtä komeat olleetkaan kuin Keski- ja Pohjois-Norjassa ja vaikka Oslo-päivään hiukan huonompaa keliä osuikin. Norjaan voisin palata aina vain uudestaan ❤
Marika Timonen 