Utöstä Ivaloon – Suomi on mallikas matkailumaa

Ylen kolumnisti Laura Friman kertoi perjantaina (13.8.) julkaistussa kolumnissa https://yle.fi/aihe/a/20-10001092 saavansa nokkosihottumaa lähimatkailusta. Railakas tuuletus Suomen surkeudesta matkailumaana olisi voinut olla jopa hauska, jos vain sattuisi jakamaan Frimanin kanssa edes yhden huonon kokemuksen. Vuohenjuustosta olen melkein samaa mieltä, mutta se on pahaa tarjoillaanpa sitä jossain surkeassa kuppilassa Etelä-Helsingin ulkopuolella tai sitten kolmen tähden Michelin ravintolassa Japanissa. Kotiseutumuseoistakin jaan Frimanin liioitellun ja tahallisen kärjistetyn näkemyksen, mutta kaikesta muusta kolumni lähinnä paljastaa, että Friman on joko vieraillut väärissä kohteissa tai hänen asenteensa estää häntä nauttimasta kotimaanmatkailusta.

Friman väittää yrittäneensä, mutta yritys ei auta, jos asenne on ”pielessä”. Pielessä se on silloin, kun vertaa Turun linnaa Euroopan linnoihin, Lapin tuntureita Norjan vuonoihin, Rauman vanhaa kaupunkia New Yorkiin tai ABC:n muovipussiin pakattua juustosämpylää Pariisin kuppiloiden croisantteihin.

Matkailuelämys riippuu täysin omasta asenteesta ja siitä, mitä matkaltaan haluaa. Kiistatta Suomen matkailukohteet ovat kohtuullisen valjuja, jos niitä ulkomaan kohteisiin vertailee. Esimerkiksi Aurajoki ei ole mikään Amazon tai Tonava, mutta sen rannoilta on sivistys ja hyvinvointi Suomeen levittäytynyt. Pitääkin olla kiinnostunut oman maan historiasta ja omista juurista, jotta osaa viehättyä kotiseutumuseoiden annista tai rakastua Rauman vanhaan kaupunkiin. Pitää osata antaa arvoa yritteliäisyydelle, tuotteliaisuudelle, keksiäisyydelle ja omintakeisuudelle, jotta hämmästyy ja hurmioituu vaikkapa Alpo Jaakolan patsaspuistossa eikä kaipaa Louvren taidemuseoita. Pitää ottaa kanssaihmisten junttius huumorilla ja hyvänä oppina itselle, jotta heidän kanssaan pystyy majoittumaan samalle Tuurin caravanalueelle. Pitää maistaa kotimaisen mansikan makuvivahteet, ettei kaipaa maailman mausteita. Kaikkinensa pitää osata vaikuttua vähemmästä kuin pilvenpiirtäjistä tai pyramideista ja unohtaa, että jossain päin maailmaa kaikki on paljon suurempaa ja ihmeellisempää.

Sen, että haluaa nähdä ja kokea maailman ihmeet, ei tarvitse sulkea pois sitä, että pitäisi myös kotimaan matkailusta. Kuinkahan monessa muussa tämänkokoisessa maassa esimerkiksi luonto on yhtä monimuotoinen ja maisemat eri puolilla maata tyystin erilaiset? Minulle kotimaa kelpaakin sellaisena kuin se on, eikä minun lomaani vaikkapa Utössä pilannut mikrotasoinen lounas. No toisaalta, minä en olekaan mikään kulinaristi. Nahistuneet juustosnacksit käyvät suuresta herkusta. Mutta kuten todettu, jokainen asettaa vaatimukset lomalleen omista lähtökohdistaan. Yhdelle riittää, että pääsee paikkoihin, joissa ei ole ennen käynyt. Toinen nauttii lomastaan vain, kun kaikki on tuttua, turvallista ja helppoa. Kolmansille jokaisen yksityiskohdan pitää olla kohdillaan ja neljänsille vain kaukomatka tarjoaa elämyksiä.

Itse en kaipaa kovin eksoottisiin kohteisiin. Ikuinen haaveeni on päästä Islantiin, mutta eipä paljon sen kauemmas. Kotimaan matkailussa mukavinta on turvallisuus. Aivan riittävää jännitystä tulee jo siitä, ennättääkö ajoissa yhteysalukselle ja mistä löytyy lähin vessa. Kuluneen kesän kotimaisiin lomakohteisiin olen täysin tyytyväinen. Ainut pettymys on, että aikataulun laadimme taas liian tiukaksi ja monissa kohteissa ehdimme vain pyörähtää.