Me Etelä-Suomen ihmiset helposti kuvittelemme tietävämme jotain valoisista kesäöistä. Mutta ehei, Lapin yötön yö pitäisi jokaisen edes kerran elämässään päästä kokemaan. Sallaan jos keskiyön aurinkoa lähtee ihastelemaan, se kannattaa tehdä alku- tai keskikesästä, sillä noin 10.7. päivän tienoilla yöttömät yöt päättyvät ja aurinko laskee hetkeksi horisontin taakse.
Kesäaikaan Sallassa voi puuhailla samoja juttuja kuin syksylläkin https://mtimoska.com/2020/09/20/suuntana-salla-1-3-ruskaretki/ Patikoinnin ja pyöräilyn lisäksi Sallassa voi myös meloa ja kalastaa. Kummastakin tosin itsellä on melko vähän kokemusta, joten kovin hyviä vinkkejä en osaa antaa. Myöhäisen kesäillan melontaretki Hangasjärvellä tosin oli leppoisa ja mukava kokemus. Itikatkaan eivät silloisella retkellämme kovin pahasti vaivanneet.
Omatoimilomailussa on puolensa, mutta lämpimästi suosittelen myös käyttämään paikallisten matkailuyrittäjien palveluja. Melontaretkelläkin kuulimme paikallisilta oppailta tarinoita paikallisesta elämästä ja vinkkejä, mihin paikkoihin kannattaa tutustua. Ihan parhaita kalapaikkoja tosin eivät tainneet paljastaa, mutta siinä suhteessa salamyhkäisyys paikkakuntalaisille sallittakoon.
Kalastukseen liittyen voisi myös todeta, että ilman oikeanlaista varustusta ei kannata yrittää. Enkä nyt puhu mistään vieheistä ja muista kalastusvermeistä, vaan ihan hyttyssuojista. Purojen varsilla itikoita on taatusti, vaikka muutoin niitä olisikin onnistunut välttelemään.
Toisaalta itikoita on riittämiin myös tunturissa. Eli jos suuntaa vaikkapa Salla Ski Resortin rinteille frisbeegolfaamaan, kunnon suihkeet suosittelen mukaan ottamaan.
Historiasta, erityisesti sotahistoriasta kiinnostuneille, Salla tarjoaa ihmeteltäväksi useampia eri muistomerkkejä Salpalinjasta Paikanselän sotamuistomerkkialueeseen. Sallan keskustassa sijaitsee Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo, joka kertoo Sallan, entisen Kuolajärven historiaa 1900-luvun alusta 1960-luvulle. Sallahan menetti sodassa lähes puolet pinta-alastaan. Myös vanha kirkonkylä sekä Sallatunturi jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle/ Venäjälle ja nykyinen kuntakeskus rakennettiin Märkäjärven kylään. 1960-luvulle asti kunta oli vielä varsin vireä ja vuonna 1966 kunnassa oli 11000 asukasta, mutta muuttoliike Ruotsiin vei ison osan asukkaista. Nykyisin asukkaita on noin 3500. Viime vuonna kunta koki pitkästä aikaa ensimmäisen kerran väkiluvun kasvua, kun korona ajoi ihmisiä kaupungeista etsimään väljempää asutusta.
Kuten aiemmassa postauksessa olen todennut, kesä on parasta aikaa ”bongata” poroja. Hautajärventien varren hiekkapenkereillä voi melko varmasti nähdä poroja lepäilemässä. Myös Onkamontien varrella poroja kuljeksii. Kuten tietysti ihan joka puolella muutenkin, mutta nämä ovat ne paikat, joissa itse olen eniten poroja kerralla nähnyt.
Uimapaikkojakin Sallasta löytyy, muun muassa Onkamojärveltä ja kirkonkylän Ruuhijärveltä. Kuluva hellekesä tosin oli ensimmäinen, kun itse uskaltauduin kastautumaan. Uimassa käväisin caravan-alueen viereisellä Keselmäjärvellä. Matala hiekkaranta sopii hyvin lapsiperheille, mutta itse ehkä olisin kaivannut hieman syvämpää uimapaikkaa.
Marika Timonen 