Olen tätä nykyä varsin huono festareillakävijä. Mukavuudenhaluiseksi olen päässyt vanhenemaan. Mutta keikoilla kyllä kävisin mielelläni enemmänkin, jos vain kiinnostavia sattuu kohdalle sopimaan. Kun kaveri ehdotti Apulannan keikkaa Logomossa, olin tietysti heti messissä. Kovin korkeita odotuksia minulla ei kuitenkaan ollut, vaikka Apulanta-fani ehdottomasti olenkin.

Olen nähnyt Apulannan aiemmin Ruisrockissa, Down by the Laiturissa ja Caribialla. Niiden keikkojen perusteella sanoisin, että Apulanta on kuulostanut paremmalta levyllä kuin livenä. Olin vähän epäileväinen senkin vuoksi, etten juurikaan ole kuunnellut Apiksen kahta tuoreinta levyä. Mutta Apulanta tarjoilikin läpikauttauksen albumeistaan bändin alkuajoista tähän päivään ja sai Logomon liekkeihin tykittämällä hittibiisin toisensa perään. Omista isoimmista suosikeistani jäi kuulematta vain Hiekka ja Vasten mun kasvojani. Eli tässä kohtaa on nyt pakko kääntää kelkka ja todeta, että kyllä Apulanta voi olla hyvä myös livenä.

Tälläinen hittibiisien ilotulitus pisti kuitenkin miettimään. Apulanta ei tietääkseni ole missään ilmoittanut pistävänsä pillit pussiin tämän kiertueen jälkeen. Mutta voisiko kiertueen nimikin Nu metal is great again viitata siihen suuntaan, että tehtävä olisi täytetty? Toki nimi taitaa viitata myös Trumpin vaalikampanjaan, mutta kuitenkin. Bändillä on takana pitkä historia eikä viitteitä bändin suosion tai luovuuden hiipumisesta ole ollut näköpiirissä. Mutta olisiko niin, että Toni ja Sipe haluaisivat lopettaa suosion huipulla, kun vielä on luovuutta ja paukkuja jäljellä kokeilla jotain ihan muuta? Bändin tyyliin sopisi sekin, ettei puhuta mistään jäähyväiskiertueesta vaan annetaan rokin raikaa viimeiseen tiimaan.

Apulantasuosikkini jokaiselta levyltä:

• Ilona? (Attack of the A.L. People 1995)
• Minä olen voittaja, Poistuisitko mun elämästäni, Kymmenen ylöspäin (Ehjä 1996)
• Mato, Anna mulle piiskaa (Kolme 1997)
• 007 /Teit meistä kauniin (Aivan kuin kaikki muutkin 1998)
• Ei yhtään todistajaa, Maanantai (Plastik 2000)
• Muistijäljet, Viivakoodit (Heinola 10 2001)
• Hiekka, Jumala, Faarao, Valas (Hiekka 2002)
• Syöpä, Pala siitä, Pahempi toistaan, Armo, Usko (Kiila 2005)
• Viisaus ei asu meissä, Koneeseen kadonnut (Eikä vielä ole edes ilta 2007)
• Ravistettava ennen käyttöä (Kuutio 2008)
• Aggressio, Vääryyttä (Kaikki kolmesta pahasta 2012)
• Sun kohdalla, Valot pimeyksien reunalla (Kunnes siitä tuli totta 2015)

Näiden lisäksi valitsen Paha ihminen Kesä-EP:ltä, Vasten mun kasvojani Pudota EP:ltä sekä tietysti Lokin päällä lokki biisin. Tunnustan, aika selviöt valinnat… Englanninkielisiltä albumeilta en kykene mitään valitsemaan, koskapa en ole niitä kuunnellutkaan. Alleviivatut kuultiin Logomossa. Lihavoituna suurimmat suosikkini.

Tämä listan perusteella voinkin julistaa Kiilan ja Hiekan Apulannan parhaiksi albumeiksi. Mutta myönnän, en minä noista listaamistani kappaleista kaikkia edes muistanut, saati osannut millekään tietylle levylle sijoittaa. Eli tulipa tässä tehtyä tällainen tutkimusretki bändiin nimeltä Apulanta ja muistinpalautus samantien. On ne kyllä kovia!

Lämppärinä Logomon keikalla oli Luukas Oja, punkahtava ”nuorisobändi”. Reipasta menoa heillä oli ja pari ihan hyvää kipalettakin: Muijista sekä Ostan ostan. Eniten kuitenkin diggaan tuosta bändin nimen sanaleikistä.