Vain musiikkia

Viimeistään Vain elämää -ohjelman 11. tuotantokauden viimeisen varsinaisen jakson päätyttyä monet toimittajat kilvan riensivät kertomaan olleensa tämän kauden artistikattauksen suhteen väärässä. Kaikella kunnioituksella kollegoita kohtaan, tämä oli ilmeisesti turvallinen ja mukava aihepiiri osoittaa olevansa vain ihminen eikä kaikentietävä 😉 Toimittajakunnalle kun oman erehtyväisyyden tunnustaminen on välillä jokseenkin vaikeaa. Mutta ei tämä onneksi ole vain meidän […]

Read More…

Mikä meitä ahdistaa?

Olen tänä vuonna lukenut enemmän kuin naismuistiin. Tuomarin jälkeen tartuin Jussi Adler-Olsenin Selfieihin (joka tosiaan jäi hetkeksi kesken), Torey Haydenin Satutettuun lapseen, S.K. Tremaynen Jääkaksosiin ja Sofia Lundbergin Tapaa minut tammen alla -romaaniin. Mökkikirjana ollutta Nancy Hustonin Syntymämerkkiä en vielä ole saanut loppuun. Lundbergin teoksesta olin aikeissa kirjoittaakin, mutta se jäi. Jospa nyt sitten tästä […]

Read More…

Apulanta tykitti Logomon liekkeihin

Olen tätä nykyä varsin huono festareillakävijä. Mukavuudenhaluiseksi olen päässyt vanhenemaan. Mutta keikoilla kyllä kävisin mielelläni enemmänkin, jos vain kiinnostavia sattuu kohdalle sopimaan. Kun kaveri ehdotti Apulannan keikkaa Logomossa, olin tietysti heti messissä. Kovin korkeita odotuksia minulla ei kuitenkaan ollut, vaikka Apulanta-fani ehdottomasti olenkin. Olen nähnyt Apulannan aiemmin Ruisrockissa, Down by the Laiturissa ja Caribialla. Niiden […]

Read More…

Runotyttö ja kiekkoäijä

Tartuin runotyttö Linda Huhtisen ”Tuomari Timo Favorin tarinaan” puhtaasti sattumalta. Odotukset eivät olleet suuret. En ollut kirjasta kuullut mitään ennakkoon, enkä toisaalta edes tiennyt Timo Favorinia. Olisi tietysti voinut kuvitella, että lätkämutsina miehen tiedän. Vaan enpä minä ole Liigaa seurannut vuosikausiin kuin lehdistä Tepsin edesottamuksista lukemalla. Harvoin niissä tuomareita mainitaan. En ole myöskään ollut erityisen […]

Read More…

Kaukainen ”kotikaupunki”

Joskus lähelle on kamalan pitkä matka. Olen syntynyt ja asunut elämäni ensimmäiset seitsemän vuotta Turussa. Heidekenillä syntynyt, paljasjalkainen turkulainen siis. Tai sitten en. Ensimmäisiltä vuosiltani en muista, luonnollisestikaan, Turusta juuri mitään. Asuimme Lausteella ja Varissuolla. Eivät tainneet olla kovin hyvässä huudossa silloinkaan. Siitä huolimatta sain kuusivuotiaana jäädä aamuisin heräilemään itsekseni ja omia aikojani kävellä viereiseen […]

Read More…

Kirja taas käteen

Lukuinto lopahti jonnekin luentojen ja iltasatujen välimaastoon. Lukuharrastuksen jäämiseen vaikutti kaksi seikkaa. Ensinnäkin opiskelin vielä siihen aikaan, kun lapset olivat pieniä. Tieteellisen kirjallisuuden lukeminen oli jokseenkin raskasta kolmen pienen pyöriessä jaloissa. Kovin paljon kevyempi ei ollut kirjallisuustieteessä vaadittu lukulistakaan. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä vei vähänkin ilon lukemisesta.

Read More…