Lasit lasin-, paperit paperin-, metallit metallin- ja pahvit pahvinkeräykseen. Mieluusti myös muovit kierrättäisin, mutta lähin muovinkeräyspiste on 14 kilometrin päässä, eikä varsinaisesti matkan varrella. Komposti on ikuinen haave, jonka toteuttaminen tuntuu vaikeammalta kuin maisterin tutkinnon suorittaminen.

Vaatteita pistän kiertoon, mutta harvemmin hankin mitään käytettyä vaatetta. Tyttären hylkäämiä on tosin kaappiini päätynyt. Ja mitä useampi kaappi olisi meille jostain menneisyydestä kiertänyt, sitä parempi olisi. Muutamia vanhoja huonekaluja olenkin onnistunut haalimaan. Ja viime aikoina on tullut itse tehtyä pari huonekalua kierrätystavarasta.

Idean viinipullotelineeseen löysin netistä. Meillä ei olla erityisemmin viinin ystäviä, mutta pulloja on nurkkiin kertynyt. Sisustuselementinksi sitten niistä muutama päätyi.

Viinipulloteline syntyi tyttären puretun jenkkisängyn jousista ja muutamasta laudanpätkästä. Ulkona lojuneet laudat olivat jo valmiiksi ajan patinoimat, mutta yritin jouduttaa harmaantumista netistä löytämäni ohjeen avulla. Ohjeen mukainen, etikasta ja Patapadasta valmistettu liemi ei näyttänyt ainakaan heti tehoavan, mutta ehkä pikkuhiljaa harmaantumista on tapahtunut. Ohjeen löysin Lily.fi -sivustolta.

Sängynjousia päätyi myös toiselle seinälle, ihan vain koristeeksi. Jousiin ripustelin sattumalta saamiani retrohenkisiä kortteja, joista heräsi hinku kerätä lisää retroa kotiin. Alunperin puunvärisen tarjoiluvaunun ”pilasin” sutimalla valkoista kalkkimaalia päälle. Kalkkimaalista pääsee onneksi helposti eroon, jos vain keksin, mikä muu väri olisi toimivampi.

Vähän lisää retrohenkeä sain laittamalla minulle ajautuneet vanhat Uusi nainen -lehdet ja Sirpa Kunnaksen Hassut aakkosen -kirjan esille. Vanhan männynkeltaisen puisen hyllyn päällystin ylijäämälaatoilla ja maalasin kalkkimaalilla. Eipä siitä ihan meidän näköisemme tullut, mutta en minä siitä luopuakaan raaski. Ehkä jonain päivänä hyllylle löytyy joku sopivampi paikka.

Idea seinäkoristekoriin tuli kahta muuta ideaa yhdistelemällä. Sisustuslehdessä näin oksaan kudotun/ punotun koristeen ja Pinterestissä koriin tehdyn makrameen. Lopullista sijoituspaikkaa ja käyttöä tämäkin vielä hakee.

Pitkään hautunut haave höyläpenkkipöydästä toteutui vihdoin, kun Facebookin kierrätysidearyhmästä bongasin Pinnijalkapoikien pinnijalat. Autotallissa virunut isoisoisän valmistama höyläpenkki pääsi pinnijalkoineen eteistämme koristamaan.

Veljeltä saaduista vanhoista ikkunapokista väsäsin yhtä ja toista, muun muassa kehyksen toissakesänä Tammisaaressa otetulle kuvalle. Kuvaa olen vaihdellut jo useampaan otteeseen. Ikkunan muoto asettaa haasteita kuvalle, enkä vielä ole ihan mieleistäni asetelmaa aikaan saanut. Toisaalta kivahan kuvaa on vaikka vuodenajan mukaan vaihtaa. Sen olen kuitenkin jo huomannut, että kaikki kuvat eivät toimi yhdessä tuon kellon ja muiden härpäkkeiden kanssa. Kello on muutenkin menossa vaihtoon, koska noin romanttinen ei enää sovi keittiöömme. Äidin tekemälle kellolle tosin pitäisi keksiä jokin muu paikka, sillä eihän siitäkään mitenkään raaski luopua.

Koiran pedistä tuli ruma kuin mikä ja koirakin taitaa aikaansaannostani hylkiä 😀 Koiran vanha peti oli jo siinä pisteessä, että uusi olisi pitänyt hankkia. Kun nurkissa sattui lojumaan joutava säkkituoli ja läjä kankaita tyhjänpanttina, niin äkkiäkös kätevä emäntä niistä koiralle pedin pykäsi. No, koira ei säkkituolista tehdystä pedistä taida perustaa. Katsellaan nyt muutama päivä, meneekö siihen ollenkaan.

Ettäpä niin, kaikenlaista on tullut kierrätettyä. Mitä en kierrättäisi? Ehkä ukkokultaa en kiertoon pistäisi.

Loppuun vielä löytö Rakenna ja sisusta -messuilta. Iskin oitis silmäni eläinten syöttökaukalosta tehtyyn käsienpesualtaaseen. Huvittavaa kyllä, vanhempani olivat käyneet samaisilla messuilla ja äitini oli tämän nähtyään todennut, että tästä Marika sekoaisi. Ei voi kuin todeta, että perisinpä jostain vanhan maatalon, jossa kaikki vanhat aarteet olisi säilötty navetan vintille löytöretkiäni odottamaan.